http://www.telegraph.co.uk/health/dietandfitness/8990122/Dukan-Diet-founder-says-students-should-be-graded-on-their-weight.html
''Mr Dukan suggests that students in their last two years of high school be awarded extra marks if they manage to maintain an acceptable Body Mass Index (BMI)''
Ainakin omalla kohdalla täytyy sanoa, että jos joku olisi vielä erikseen tullut jauhamaan muutama vuosi taaksepäin siitä, kuinka tärkeää on säilyttää normaali (hyväksyttävä) BMI, kuinka pitäisi syödä tai tyrkyttänyt terveystietoa niin että se tulisi jo korvista ulos, olisin varmasti joutunut ikuisuuksiksi hullujenhuoneelle. Tottahan toki on tärkeää että ihminen on terve, ja yleensä terveyteen kuuluu ns. normaalin rajoissa oleva BMI. Mutta jos aiheesta tehdään tällainen show... voiko suhde omaan kehoon ja ruokaan kehittyä ihan normaaliksi kun siitä tehdään melkeinpä kilpailua?
''This will not change anything for those who do not need to lose weight. For the others, it will motivate them."
Pakko sanoa että olen osittain eri mieltä juurikin tämän oman taustan ja kokemusten takia. Enhän itsekään suunnitellut sairastuvani anoreksiaan, vaan kaikki alkoi siitä, että eräs kaverini ei käynyt koskaan syömässä koulussa (ja kahdeksannen luokan alussa päätin itsekin lopettaa siellä käymisen) sekä siitä, että ystäväporukkamme puhui aika innokkaasti laihduttamisesta ja useat kävivät kaiken maailman pumpeissa ja spinningeissä parhaimmillaan kahdella tai kolmella tunnilla peräkkäin yhden illan aikana. Kävin itsekin niissä muutamia kertoja, mutta en oikein pitänyt siitä vaan päätin ruveta lenkkeilemään itsekseni, lopetin kaiken ''turhan'' syömisen ja pienensin annoskokoja pikku hiljaa. En koskaan edes ajatellut olevani mitenkään lihava, mutta pikku hiljaa kun paino alkoi putoamaan, aloin nähdä peilissä jonkun toisen; Olin lihava, vaikka olin juuri laihtunut 5 kiloa. Oravanpyörä jatkoi pyörimistään, enkä usko että kaikkien pää kestäisi tuollaisia ''motivaattoreita'', joita herra Terveys on ehdottamassa.
Pierre Dukanin edustamaan ruokavalioon kuuluu paljon proteiinia, ja voin vain arvailla, että hiilihydraatit on karsittu aikalailla minimiin... Miksi ihmiset pelkäävät niitä? Ei hiilihydraatit yksinään lihota jos ruokavalio on tasapainoinen, jos niitä sen sijaan vetää kuin viimeistä päivää niin ei ole ihme että paino nousee ja turvottaa. Olen aina vihannut sitä ns. lautasmallia tai mikäihme ruokapyramidi se onkaan, mutta täytyy sanoa että on siinä jotain perää... Eikä sitä tietenkään täydy noudattaa millintarkasti, vaan soveltaa itselleen sopivaksi.
Kaikkihan me olemme erilaisia ja kehomme toimivat yllättävän erilailla. Olikohan esimerkiksi 70-luvulla (kyllä, tykkään vertailla nykyaikaa menneisiin vaikken ole silloin edes elänyt) samalla tavalla ylipainoa kuin nyt? Tai sitä aikaisemmilla vuosikymmenillä? Ihmiset olivat varmasti aktiivisempia, kun ei ollut tietokonetta jonka eteen unohtua tunneiksi eikä läheskään kaikilla ollut autoa jolla kulkea kauppareissut.
Jos lapsesta asti opetetaan siihen, että kaikkea saa syödä KOHTUUDELLA, karkkia ym hyvää silloin tällöin, eikä tehdä ruoasta liian suurta numeroa ja elämän tarkoitusta - hyvän itsetunnonkin voi oppia, ei se ole aina synnynnäinen osa ihmistä. Joistakin asioista kannattaa vaan olla välittämättä ja antaa niiden mennä ''toisesta korvasta sisään, toisesta ulos''. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti